perjantai 20. toukokuuta 2011

Alakoulufilosofiaa.

Yksi asia mikä minua henkilökohtaisesti on aina vaivannut useissa nykyisissä valtauskonnoissa on niiden ihmiskeskeisyys. Tarkoittaen sitä, että ylistetyllä Jumalalla tuppaa usein olemaan suunnatonta rakkautta nimenomaan ihmistä kohtaan, itse luonnon tai muiden eläinten kustannuksella. Ihminen nostetaan uskonnoissa näiden yläpuolelle ja tietyllä tapaa "Jumalan lapseksi tai omaksi kuvakseen".

En sinänsä ole poliittisesti mikään viherpiipertäjä, mutta kyllähän tuollaisen itsekkyyden kylväminen ajatusmaailmaan on hieman vastenmielistä. Arvostan itsekin ihmiskuntaa lajina piirun verran eläinten yläpuolelle - ihan jo solidaarisuudesta omia lajitovereitani kohtaan, mutta luonnon holtiton riistäminen ja sen hauraan tasapainon järkyttäminen vanhojen uskomuksien pohjalta on melko anteeksiantamatonta.

Sen sijaan että alan etsimään Raamatusta sitaatteja itsessään merkityksettömän spekulaation pohjalle, siirryn pohdiskelemaan asiaa tieteellisemmältä pohjalta. Kerrataanpa hieman nykytieteen kertomia faktoja ennen kuin pääsen esittämään tärkeän kysymyksen:

1. Maapallo on noin 4,5 MILJARDIA vuotta vanha. Miljoona vuottakin on ihmisen ymmärrykselle aivan liian massiivinen aika, joten tuon yllämainitun ajan kiistaton äärettömyys olisi hyvä jollain tapaa koittaa sisäistää.

2. Kesti kokonaiset 1,5 miljardia vuotta että maapallon meriin syntyi alkeellista elämää. Jälleen täysin käsittämätön ajanjakso.

3. Nykyihmiset ovat olleet tällä planeetalla vain noin 250.000 vuotta, joka on aiempiin lukuihin naurettavan lyhyt aika.

Tästä päästään hieman alakoulutason filosofiaan: Miksi Jumala - oli tämä itsensä tiedostava Jumala sitten mikä tahansa, käyttäisi näin äärettömästi luppoaikaa luodakseen ihmiskunnan? Uskovaiset voivat argumentoida siitä kuinka aika ei kulje Jumalalle samalla tapaa kuin meille ihmisille, mutta reilu neljä miljardia vuotta on silti liikaa jumalalle joka voisi napsauttaa kaiken paikoilleen sekunneissa. Onko Jumala jotenkin laiska vai kenties haluaa tehdä jäynää miljardien vuosien päästä sikiäville rakkailleen, jotta nämä saisivat vähän epäilemisenkin aihetta? Olivatko dinosaurukset ja neandertalilaiset ihmiset vain partasuun hupaisaa ja alunperinkin tuhoon tuomittua testailua?

Maapallon (ja tietysti koko universumin) ikä todistaa kiistattomasti että kaikki ihmisten kirjallisuuksissa esiintyvät luojat ovat auttamattoman epätodennäköisiä. Tämä on yksi syy miksi arvostukseni wiccoja ja muita luontoa palvovia hihhuleita kohtaan on korkeammalla. On paljon oikeutetumpaa palvoa elämää itsessään tai jonkinlaista itseään tiedostamatonta universaalia alkuvoimaa, kuin ajattelevaa jumalhahmoa, joka on jo ajatuksena varsin absurdi. Siitäkin huolimatta siis että myös ensin mainitut vaihtoehdot ovat täysin todisteita vailla.

Tiedostan hyvin että ihmiskunnan kehitykselle oli tärkeää kehittää jonkinlainen ympäröiviä ilmiöitä selittävä isähahmo, johon voimme samaistua ja turvautua. Jumalalle omistautuminen kehitti kulttuuria ja pakotettua moraalitajua tiettyyn pisteeseen asti. Nykyään tiede ja ihmisen moraalikäsitykset ovat jo sillä tasolla että uskontojen hyödyllisyys on jo vuosikymmeniä sitten ohittanut "Peak-Godin". Ihminen on jo nyt olentona parempi ja oikeudenmukaisempi kuin kirjojen esittämät Jumal-hahmot.

Itsensä tiedostavaan Jumalaan uskominen on aivan yhtä typerää kuin usko keijukaisiin, maahisiin tai muihin kirjallisuudessa esiintyviin taruolentoihin.

2 kommenttia:

  1. Lisäisin huomautuksena, että keijukaiset, maahiset ja muut kirjallisuudessa esiintyvät taruolennot ovat huomattavasti todennäköisemmin olemassa jo ihan puhtaasti rationaalisen realisminkin kannalta kuin mikään jumalolento. Hyvin epätodennäköisesti silti tietysti, mutta huomattavasti jumalaa/jumalia todennäköisemmin.

    Mutta tosiaan erittäin hieno ja asiallinen teksti jälleen, kuten aina, kuten siult sopiikin odottaa, ja taas kerran voin sanoa että allekirjoitan sataprosenttisesti, täysin samaa mieltä. Vaikka vähän myöhässä tosin luin tämän, mitä nyt pari kuukautta. Eipä kai tuo haitanne. :)

    Innolla seuraavaa lukukokemusta odotellen, miettien mihin mahtavatkaan Pummin täsmäiskurepliikit osua seuraavalla kerralla. ;)

    VastaaPoista
  2. On aina ilo lukea hyvin kirjoitettua ja mietittyä tekstiä, varsinkin jos sattuu olemaan kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Myös uusien yhdyssanamonsterien löytäminen on loistavaa, ennen kakkahätälaskua meikäläisen lemppari oli välilihapulla!

    VastaaPoista