Ulkoista itsesi.

"Jos Jumalaa ei kerran ole olemassa, niin mistä ammentaa moraalitaju ja pelisäännöt elämään?"

Moni rationaalinen ajattelija on varmasti törmännyt tähän kysymykseen keskustellessaan uskovaisen henkilön kanssa. On hiukan kiusallista osoittaa vastapuolen ajatusmaailman puutteet näinkin ilmiselvästi, mutta kysymys ansaitsee silti vastauksensa.

Jos asetutaan hetkeksi uskovaisen itsensä esittämä ajatukseen ettei Jumalaa ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan, niin se tarkoittaa automaattisesti että mm. Raamattu ja muut pyhät kirjoitukset ovat edelleen ihmisten itsensä käsialaa. Kyseiset ihmiset ovat harrastaneet filosofiaa, pohdintaa hyvästä ja pahasta sekä kirjoittaneet ylös ohjenuoraa muille, jotta he osaisivat käyttäytyä ja sisäistäisivät osan siitä kauniista punaisesta langasta jota myös lähimmäisen rakkaudeksi kutsutaan.

Huomioitavaa on tietysti että nämä ohjekirjat ovat koottu vuosituhansia vanhoista ajatuksista. Ihminen oli tuolloin ja on ollut jo pitkään moraalinen eläin. Emme pärjää ilman lajikumppaneitamme, henkisesti saati fyysisesti. Tämä on seikka joka pakottaa meidät pitämään huolta toisistamme, tuntemaan empatiaa ja rakastamaan. Raamattu oli korkeintaan hyvä pohjustus, mutta ihmiset ovat vuosien aikana kehittyneet ja pystyisivät nykyään jo paljon parempaankin. Ja helposti pystymmekin, emme tosin uskontojen harjoittaman "kyllä, haluan lukita vastauksen" -mentaliteetin alaisuudessa, joka on kaiken kehityksen vastakohta.

Tietysti voi aina väittää ettei pyhiä kirjoituksia olisi voinut millään kirjoittaa ilman jumalallista ohjausta, mutta valitettavasti näistä kirjoituksista löytyy paljon enemmän päivänselviä viitteitä ihmisen käsialasta (epäloogisuuksineen, virheineen ja julmuuksineen), kuin mitä sieltä löytyy ihmisen luomisrajojen ulkopuolelle lipuvasta filosofisesta täydellisyydestä, jota jumalalta voisi odottaa. Todistustaakka, se vittumainen mörkö, astuu jälleen kerran uskovien syliin.

Lienee korkea aika hylätä ajatusmaailma ihmisestä, joka jo syntyessään on jotenkin likainen, huono, väärällä tapaa seksuaalinen tai omistaa iljettävästi menkkaisen vulvan. Se joka saarnaa varoitellen ihmisen pohjimmaisesta saastaudesta, ei tule ajatelleeksi että itseasiassa levittää kieroutunutta näkemystään ympärilleen, eikä sitä pohjaa saada enää rangaistuksilla ja uhkauksilla kitkettyä, vaan ihmiset käyttäytyvät sen mukaan miten itsensä näkevät.

On aika lopettaa oman, arvokkaan moraalin ulkoistaminen korkeamman olennon ansioksi ja nähdä kauneutta toisissamme.

Valot.

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä

Niitä jotka odottavat aina tunnollisesti liikennevaloissa punaisen vaihtumista vihreäksi ennen kuin lähtevät ylittämään tietä. Sitten on ne jotka tarkkailevat ympäristöään ja säännöistä huolimatta ylittävät tien heti ensimmäisen mahdollisuuden sattuessa.

Elämme yhteiskunnassa jonka tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon ensin mainittuja, mutta jossa jälkimmäiset palkitaan.

Tupakka.

Maailmassa on miljardi vannoutunutta tupakoitsijaa. Useimmat aikuiset yksilöt ovat asemassa jossa saavat itse päättää asioistaan, käytännössä siitä kuinka usein ja paljon tupruttelevat. Monet hakevatkin tupakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kykyä rauhoittua. Vaikka tupakointi onkin jokaisen oma asia, niin järkevässä yhteiskunnassa tulisi kuitenkin olla tehtynä moraali- ja lakipohjaisia pelisääntöjä siitä missä tupakkaa saa polttaa ja miten sen kanssa tulee käyttäytyä.

Esimerkiksi linja-autopysäkillä polttaminen ja muiden altistamista savulle, eli passiiviselle tupakoinnille, tulisi katsoa rationaalisessa yhteiskunnassa hyvin pahalla, mutta esimerkiksi kotonaan tai syrjäisemmässä lokaatiossa on hyväksyttävää polttaa, kunhan katsoo että savu jää ainoastaan omien seinien koristeeksi tai leijailee taivaan tuuliin. Olisi myös hyvä ymmärtää olla polttamatta jos on savuttomia vieraita kylässä, tupakansavu on nimittäin useiden savuttomien mielestä hyvin ärsyttävää. Usein tupakoiville ihmisille on myös rakennettu erillisiä koppeja tai alueita, joissa he voivat tutustua toisiinsa ja - poltella rauhassa menemään.

Tupakan tarjoamista alaikäisille lapsille pidetään moraalisessa yhteiskunnassa epäeettisenä ja vastenmielisenä ajatuksena. Tälläisen toiminnan motiivina on yleensä, enemmän tai vähemmän, naiivin ja ihailevan nuoren hyväksikäyttö.

Tupakoinnista ei ole käytännössä mitään konkreettista hyötyä, ellei ole pitkällisen käytön jälkeen jäänyt siinä olevaan nikotiiniin riippuvaiseksi, tällöin tupakka voi aiheuttaa jopa mielihyvän tunnetta. Tupakoimaton ihminen saattaa kuitenkin jäädä tietyissä sosiaalisissa ympäristöissä tupakoivien porukoiden ulkopuolelle. Tätä tapahtuu usein mm. työpaikoilla, joissa moni kokeekin polttajien ylimääräiset turpruttelutauot epäreiluina ja saattaa jopa aloittaa tupakoinnin tämän sosiaalisen paineen alla.

On esitetty, että jos tupakointi keksittäisiin nykyhetkellä, niin sen käytön aloittamista kummaksuttaisiin ja vierastettaisiin yleisesti.

Tupakkansa ostaminen kaupasta edesauttaa tupakkayhtiöiden riistotoimintaa. Nämä yhtiöt markkinoivat tuotteitaan köyhemmissä maissa usein suoraan lapsillekin. Heidän toimintansa on myös monella muulla osa-alueella arveluttavaa, valheellista, haitallista ja laskelmoivaa. Tupakalla voi parhaimmillaan tienata huikeasti rahaa, jos saa tarpeeksi monen riippuvaiseksi ko. tuotteesta. Vastuullisen käyttäjän tulisikin osata itse kasvattaa ja tehdä juuri omanlaisensa tupakat, eikä ostaa kaupasta valmista pakettia.

Tupakkaa on olemassa useaa eri merkkiä, kuten myöskin tapaa polttaa sitä. Onkin täysin ihmisestä kiinni mitä näistä haluaa valita, joskin on huomattu että sekä tapa aloittaa tupakointi, että käytetty tupakkamerkki opitaan hyvin usein vanhempien esimerkin kautta. Yleinen perusperiaate kaikenlaisessa tupakoinnissa on kuitenkin hyvin pitkälti sama.

Kaikista röyhkein tupakkaan liittyvä temppu on mennä pimpottamaan jonkun toisen ovikelloa ja puhaltamaan savut suoraan asukkaan naamalle.

Jos uskovaisuus olisi suoraan haitallista terveydellesi, voisit korvata sillä tupakan tässä entryssä. Harmi.

Alakoulufilosofiaa.

Yksi asia mikä minua henkilökohtaisesti on aina vaivannut useissa nykyisissä valtauskonnoissa on niiden ihmiskeskeisyys. Tarkoittaen sitä, että ylistetyllä Jumalalla tuppaa usein olemaan suunnatonta rakkautta nimenomaan ihmistä kohtaan, itse luonnon tai muiden eläinten kustannuksella. Ihminen nostetaan uskonnoissa näiden yläpuolelle ja tietyllä tapaa "Jumalan lapseksi tai omaksi kuvakseen".

En sinänsä ole poliittisesti mikään viherpiipertäjä, mutta kyllähän tuollaisen itsekkyyden kylväminen ajatusmaailmaan on hieman vastenmielistä. Arvostan itsekin ihmiskuntaa lajina piirun verran eläinten yläpuolelle - ihan jo solidaarisuudesta omia lajitovereitani kohtaan, mutta luonnon holtiton riistäminen ja sen hauraan tasapainon järkyttäminen vanhojen uskomuksien pohjalta on melko anteeksiantamatonta.

Sen sijaan että alan etsimään Raamatusta sitaatteja itsessään merkityksettömän spekulaation pohjalle, siirryn pohdiskelemaan asiaa tieteellisemmältä pohjalta. Kerrataanpa hieman nykytieteen kertomia faktoja ennen kuin pääsen esittämään tärkeän kysymyksen:

1. Maapallo on noin 4,5 MILJARDIA vuotta vanha. Miljoona vuottakin on ihmisen ymmärrykselle aivan liian massiivinen aika, joten tuon yllämainitun ajan kiistaton äärettömyys olisi hyvä jollain tapaa koittaa sisäistää.

2. Kesti kokonaiset 1,5 miljardia vuotta että maapallon meriin syntyi alkeellista elämää. Jälleen täysin käsittämätön ajanjakso.

3. Nykyihmiset ovat olleet tällä planeetalla vain noin 250.000 vuotta, joka on aiempiin lukuihin naurettavan lyhyt aika.

Tästä päästään hieman alakoulutason filosofiaan: Miksi Jumala - oli tämä itsensä tiedostava Jumala sitten mikä tahansa, käyttäisi näin äärettömästi luppoaikaa luodakseen ihmiskunnan? Uskovaiset voivat argumentoida siitä kuinka aika ei kulje Jumalalle samalla tapaa kuin meille ihmisille, mutta reilu neljä miljardia vuotta on silti liikaa jumalalle joka voisi napsauttaa kaiken paikoilleen sekunneissa. Onko Jumala jotenkin laiska vai kenties haluaa tehdä jäynää miljardien vuosien päästä sikiäville rakkailleen, jotta nämä saisivat vähän epäilemisenkin aihetta? Olivatko dinosaurukset ja neandertalilaiset ihmiset vain partasuun hupaisaa ja alunperinkin tuhoon tuomittua testailua?

Maapallon (ja tietysti koko universumin) ikä todistaa kiistattomasti että kaikki ihmisten kirjallisuuksissa esiintyvät luojat ovat auttamattoman epätodennäköisiä. Tämä on yksi syy miksi arvostukseni wiccoja ja muita luontoa palvovia hihhuleita kohtaan on korkeammalla. On paljon oikeutetumpaa palvoa elämää itsessään tai jonkinlaista itseään tiedostamatonta universaalia alkuvoimaa, kuin ajattelevaa jumalhahmoa, joka on jo ajatuksena varsin absurdi. Siitäkin huolimatta siis että myös ensin mainitut vaihtoehdot ovat täysin todisteita vailla.

Tiedostan hyvin että ihmiskunnan kehitykselle oli tärkeää kehittää jonkinlainen ympäröiviä ilmiöitä selittävä isähahmo, johon voimme samaistua ja turvautua. Jumalalle omistautuminen kehitti kulttuuria ja pakotettua moraalitajua tiettyyn pisteeseen asti. Nykyään tiede ja ihmisen moraalikäsitykset ovat jo sillä tasolla että uskontojen hyödyllisyys on jo vuosikymmeniä sitten ohittanut "Peak-Godin". Ihminen on jo nyt olentona parempi ja oikeudenmukaisempi kuin kirjojen esittämät Jumal-hahmot.

Itsensä tiedostavaan Jumalaan uskominen on aivan yhtä typerää kuin usko keijukaisiin, maahisiin tai muihin kirjallisuudessa esiintyviin taruolentoihin.