"Jos Jumalaa ei kerran ole olemassa, niin mistä ammentaa moraalitaju ja pelisäännöt elämään?"
Moni rationaalinen ajattelija on varmasti törmännyt tähän kysymykseen keskustellessaan uskovaisen henkilön kanssa. On hiukan kiusallista osoittaa vastapuolen ajatusmaailman puutteet näinkin ilmiselvästi, mutta kysymys ansaitsee silti vastauksensa.
Jos asetutaan hetkeksi uskovaisen itsensä esittämä ajatukseen ettei Jumalaa ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan, niin se tarkoittaa automaattisesti että mm. Raamattu ja muut pyhät kirjoitukset ovat edelleen ihmisten itsensä käsialaa. Kyseiset ihmiset ovat harrastaneet filosofiaa, pohdintaa hyvästä ja pahasta sekä kirjoittaneet ylös ohjenuoraa muille, jotta he osaisivat käyttäytyä ja sisäistäisivät osan siitä kauniista punaisesta langasta jota myös lähimmäisen rakkaudeksi kutsutaan.
Huomioitavaa on tietysti että nämä ohjekirjat ovat koottu vuosituhansia vanhoista ajatuksista. Ihminen oli tuolloin ja on ollut jo pitkään moraalinen eläin. Emme pärjää ilman lajikumppaneitamme, henkisesti saati fyysisesti. Tämä on seikka joka pakottaa meidät pitämään huolta toisistamme, tuntemaan empatiaa ja rakastamaan. Raamattu oli korkeintaan hyvä pohjustus, mutta ihmiset ovat vuosien aikana kehittyneet ja pystyisivät nykyään jo paljon parempaankin. Ja helposti pystymmekin, emme tosin uskontojen harjoittaman "kyllä, haluan lukita vastauksen" -mentaliteetin alaisuudessa, joka on kaiken kehityksen vastakohta.
Tietysti voi aina väittää ettei pyhiä kirjoituksia olisi voinut millään kirjoittaa ilman jumalallista ohjausta, mutta valitettavasti näistä kirjoituksista löytyy paljon enemmän päivänselviä viitteitä ihmisen käsialasta (epäloogisuuksineen, virheineen ja julmuuksineen), kuin mitä sieltä löytyy ihmisen luomisrajojen ulkopuolelle lipuvasta filosofisesta täydellisyydestä, jota jumalalta voisi odottaa. Todistustaakka, se vittumainen mörkö, astuu jälleen kerran uskovien syliin.
Lienee korkea aika hylätä ajatusmaailma ihmisestä, joka jo syntyessään on jotenkin likainen, huono, väärällä tapaa seksuaalinen tai omistaa iljettävästi menkkaisen vulvan. Se joka saarnaa varoitellen ihmisen pohjimmaisesta saastaudesta, ei tule ajatelleeksi että itseasiassa levittää kieroutunutta näkemystään ympärilleen, eikä sitä pohjaa saada enää rangaistuksilla ja uhkauksilla kitkettyä, vaan ihmiset käyttäytyvät sen mukaan miten itsensä näkevät.
On aika lopettaa oman, arvokkaan moraalin ulkoistaminen korkeamman olennon ansioksi ja nähdä kauneutta toisissamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti