maanantai 5. maaliskuuta 2012

Köyhyys on tyhmyyttä?

Taloussanomat käsitteli artikkelissaan älykkyyden roolia rahallisen menestyksen perustana ja kuinka oikeutettua on tuntea kyseisestä menestyksestä ylemmyyttä heikompiosaisia kohtaan.

Ensialkuun haluan puuttua itse "tyhmyyden" käsitteeseen tarkemmin. On nimittäin lyhytnäköistä kutsua ketään älyllisesti vajavaiseksi tietämättä tarpeeksi tämän taustoista tai piilevistä lahjoista. Jokainen ihminen on hämmästyttävän hieno kokonaisuus ja kykeväinen tarvittaessa vaativaankin ongelmanratkaisuun, eli suurin osa meistä pystyy oppimaan käyttäytymismalleja, joita voidaan pitää älykkäänä toimintana. Esimerkiksi, mitä luulette, kuinka suuri osuus Suomen kansalaisista olisi älyllisesti kykenemättömiä kouluttautumaan lääkäriksi, jos heillä olisi tähän ammattiin kouluttautumiseen polttava tarve ja motivaatiota jo lapsesta asti? Missä vaiheessa älykkyysosamäärän alhaisuus tulee esteeksi?

Yksinkertaistetun vertauskuvan kautta voisi todeta, että useimmat ihmiset ovat hyvin samankaltaisia lyijykyniä keskenään, mutta ratkaisevaa on kuinka paljon omaa kynäänsä teroittaa. Toki, älykkyysosamäärät vaihtelevat yksilöiden mukaan, mutta samaa vertauskuvaa käyttäen - se on vain kynämme lyijy, se sisin, joka joko pääsee oikeuksiinsa teroituksen kautta - tai sitten ei.

Lopulta yhteiskunnan toimimisen kannalta on hyvin harvoja ammatteja, joissa täytyy olla todella paljon keskivertoa älykkäämpi ja erinomaisempi, jotta voisi ylipäänsä menestyä. Tämän takia on hyvin vastuutonta mennä nimittämään ketään tyhmäksi, ottamatta huomioon hänen aikaisempaa taustaansa mitä tulee vanhempien aseman suhteen. Jos lapsi ei saa kotona älyllisiä virikkeitä, hyvää esimerkkiä tai häntä ohjata olemaan motivoitunut sekä utelias, hän tulee todennäköisesti, etenkin ensivilkaisulta antamaan itsestään monien silmissä yksinkertaisen kuvan. Lapsen minäkuvalle on äärimmäisen tärkeää, että hän huomaa esimerkiksi strategia-, lauta- tai videopelien äärellä olevansa tietyissä osa-alueissa nokkelampi kuin joku toinen penska joka saa kasvatuksensa ansiosta koulussa parempia numeroita kokeista.

Siinä vaiheessa kun yhteiskunta alkaa tuomitsemaan ihmistä tyhmyydestä, joka juontaa alkuperänsä ongelmasta, jonka yhteiskunta on hänelle monen sukupolven välinpitämättömyyden ja älyllisen rappioitumisen kierteen kautta itse aiheuttanut - siirrytään jo silkan julmuuden piiriin. Tyhmyys ja köyhyys ovat selkeästi periytyviä tekijöitä, mutta ei geenien, vaan eriarvoistuneen yleisen mentaliteetin takia, josta yhteiskunta ei suostu ottamaan mitään vastuuta. Tämä on vakava asia, koska alemmuuden ja eriarvoisuuden tunne on suurin negatiivisia lieveilmiöitä aiheuttava tekijä missä tahansa yhteiskuntajärjestelmässä.

Tulee ottaa myös huomioon, että rikkaaseen perheeseen syntyneellä on usein lähipiirissään rahalliselta kantilta katsottuna paljon myönteisiä esikuvia, aina lääkäreistä, liikemiehistä ja insinööreistä alkaen. Hyväosaisen penskan on myös helpompi päästä hyväveli-suhteilla asemaan, johon hänellä välttämättä ei ole kuitenkaan vaadittavaa pätevyyttä ja johon moni muu nollilta ponnistanut joutuisi tekemään aidosti enemmän duunia. Samalla köyhemmästä perheestä lähtöisin olevan on vaikeampi ottaa riskejä ja etsiä omaa sitä omaa juttuaan, ilman kunnollista taloudellista turvaverkkoa, joka mahdollistaisi sen ettei työn löytymisen kanssa tarvitsisi kiirehtiä kohtuuttomasti.

Työ vie ihmiseltä ison palan elämästä, joten on surullista jos yksilölle ei jää aikaa etsiä itseään ja oivaltaa missä asiassa voisi olla yhteisölleen täydessä potentiaalissaan eniten hyödyksi.