Suoran demokratian mahdollisuus?

"Demokratia on kuollut!"

Toteamus jonka huudahdin mielessäni tänään, luettuani tämän uutisen Helsingin Sanomien nettisivulta, jossa kerrotaan eduskunnan äänestämästä päätöksestä leikata opinnot syystä tai toisesta keskeyttäneiden opiskelijoiden tulevaa toimeentuloa 40 %. Kyseessä on laki, jota kukaan ei ääneen kehtaa myöntää kannattavansa, mutta joka kuitenkin ajettiin ilmeisesti puoluekurin ja yleisen välinpitämättömyyden pohjalta läpi. Helsingin Sanomat raportoi mm. vastaavaa:

"Laki meni läpi äänin 100–68. Tyhjää äänesti kaksi ja poissa oli 29 kansanedustajaa. Osalle vihreistä laki on ollut vaikea hyväksyä, mutta enemmistö heistä äänesti muiden hallituspuolueiden mukana lain voimaan." 

Nykyinen eduskunta ei toimi enää demokratian vaatimusten mukaisesti. Hallituspuolueen kansanedustajien on puoluekurin takia käytännössä pakko olla samaa mieltä hallituksen ajamien linjauksien kanssa, eikä opposition tekemisillä ole mitään merkitystä. Vihreiden puolue menetti silmissäni kaiken arvostuksen riippeet.

Nyt tehty lakimuutos on kaiken lisäksi perustuslain vastainen, koska se asettaa alle 25-vuotiaat nuoret eriarvoiseen asemaan muuhun kansaan nähden. Kyseessä on myös harvinaisen epäinhimillinen ratkaisu. Perustoimeentulo on jo nimensä mukaisesti varsin niukka raha, jossa ei pitäisi olla ilmaa poistaa 40 prosenttia pois, eikä kukaan mielellään sen varassa elä. Suoritusyhteiskunta ei taida ymmärtää etteivät kaikki todellakaan ole työttöminä vain laiskuuttaan. Nuoret ovat ikuisessa noidenkehässä, koska ilman työkokemusta ei pärjää työnhaussa ja ilman töitä ei saa työkokemusta. Vaikka marginaalinen osa olisikin vain laiskoja, niin onko näiden tapausten ihmisarvon laskeminen sitten hyvänä esimerkkinä yhteiskunnallisesta välittämisestä, saatika että moisella julmuudella saisi asiaan mitään positiivista muutosta aikaiseksi?

Tämä porkkanaksi tarkoitettu laki toimii tosiasiassa keppinä joka pakottaa nuoren jatkamaan opintojaan, vaikka olisi valinnut alansa väärin ja menettäisi motivaation ja tulevaisuuden näkymänsä sen parissa. Tämä jättää myös huomioimatta itsestään riippumattomia hankaluuksia, kuten läheisten kuolemat, vakavat masennukset ja monet muut pätevät syyt jättää koulu kesken. Hyvinvointiyhteiskunnan tulisi pitää omistaan, heikoista sekä vahvoista, huolta eikä rangaista heitä epäonnistumisista tai epätoivottuihin tilanteisiin ajautumisesta.

Koska nykyinen järjestelmä aiheuttaa tilanteen, jossa pienellä piirillä on mahdollisuus ajaa oman näkemyksensä mukaan koko kansan hyvinvointia, tilanne on varsin kestämätön. On täysin sama kenet äänestät edustamaan itseäsi, kun asioista kuitenkin päätetään "joukkuehengessä" ja halutessaan kaikista järjettömimmätkin lait on mahdollista ajaa läpi.

Jatkossa asiaan on kuitenkin mahdollista saada muutosta.

Suora demokratia voisi oikein sovellettuna tarjota mahdollisuuksia, joka aidosti siirtäisi valtaa kansalle. Edustuksellisen demokratian sijaan siirryttäisiin välittömään päätösvaltaan ja kansanäänestyksiin, asioista joista kansa haluaa äänestyksen järjestettävän. Tätä asiaa ajaa nykyisellään mm. Joutsenpuolueeksi kutsuttu Muutos2011.

Nykyisellään kyseistä suoraa demokratiaa kritisoidaan erityisesti siitä, että kansa on kollektiivisena joukkona varsin tyhmä, asioihin perehtymätön ja helposti johdateltavissa. Tämä pitää toki paikkansa, mutta on monia keinoja ennaltaehkäistä ja kehittää systeemiä paremmaksi. 

Esimerkiksi itse koen, että internet ja vapaa tiedonvälitys ovat luoneet jo nykyisellään ihmisille paljon paremman väylän hankkia ja keskustella poliittisesta informaatiosta. Mitä enemmän ihminen on asioista perillä, sitä parempia ratkaisuja hän tekee, sitä laajempi käsitys hänelle tulee siitä miten maailma toimii. Kansakunnan valaistuminen veisi kuitenkin paljon aikaa, jos sitä ei ohjailtaisi konkreettisemmin. Yksi kehityskelpoinen vaihtoehto, jota olen henkilökohtaisesti pohtinut jo useamman tovin, olisi eräänlainen äänestysoikeuden ansaitseminen. Tai oikeastaan lisä-äänen ansaitseminen;

Miten olisi demokraattinen systeemi, jossa kaikki halukkaat ja politiikasta kiinnostuneet voisivat suorittaa eräänlaisen ”ajokortin”, jolla he saavat yhden ylimääräisen äänen vaaleissa, jonka voi käyttää tuplana omalle ehdokkaalleen tai sitten jakaa kahden mieluisan ehdokkaan välillä.

Ne jotka eivät viiden vuoden välein käy osoittamassa yhteiskunnallista ymmärrystään standardoidussa ja verrattaen simppelissä kirjallisessa testissä – saisivat äänestää ainoastaan yhdellä äänellä kahden sijaan. Kyse olisi 70% jaksamisesta ja kiinnostuksesta, eli hyvin harvalta evättäisiin kahden äänen mahdollisuus jos he vain yleensä testiin vaivautuvat.

Ensimmäinen testi voisi olla valinnaisena yläasteen yhdeksännellä luokalla tai vastaavassa iässä.

_______________________________________________________________________________

Kansa tietää mikä heille itselleen on parasta, ja virheiden sattuessa kansalaiset  voivat syyttää niistä vain ja ainoastaan itseään - mikä tärkeintä, virheistä voi myös oppia ja erheet voidaan paikata huomattavasti nopeammin kuin seuraavia eduskuntavaaleja odotellessa.

Tälläinen järjestelmä toimisi automaattisesti paljon paremmin kuin sellainen missä pienen piirin päättäjät (joista pahimmassa tapauksessa osa on julkisuudellaan ratsastaneita, ammattitaidottomia turhimuksia) tekevät ratkaisuja joiden motiiveista ei voi olla täydellistä takuuta. Moni ajettu uudistus on suosinut hyväosaisia ja päättäjiä itseään, mikä on mittasuhteistaan huolimatta aina sietämätöntä ja väärin.