perjantai 12. marraskuuta 2010

Miksi useat uskonnoista ovat haitallisia?

Alkupuhe:

Tiedostan että suurin osa uskovaisista on hyvinkin mielikuvituksellista, älykästä ja elämäänsä arvostavaa kansaa, ovathan he Suomessakin ainakin kirkkoon kuuluvien osalta suurena enimmistönä. Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisena loukkauksena, vaan aiheellisena kritiikkinä isompaa kokonaisuutta kohtaan, jota monet tukevat ymmärtämättä miten se vaikuttaa kokonaisiin kansakuntiin ja ihmisiin jotka eivät tulkitse uskontoja yhtä terveeltä pohjalta.

On tärkeää pohtia omaa uskoaan ja miettiä onko juuri se uskonto, johon sinut on kastettu, todellakin se mikä vastaa omaa käsitystäsi maailmasta ja jota haluat rahallisesti tukea. Uskaltaisin väittää että jokainen meistä uskoo johonkin, mutta tärkeää on löytää uskonsa kohde itse, eikä antaa muiden tekijöiden johdattaa sinua sen pariin.


1. Uskonnot eivät arvosta elämää

On hyvin todennäköistä, että meillä jokaisella on vain tämä yksi ainut ihmiselämä koettavanamme, jonka kauneus on sen lyhyydessä ja ylipäänsäkin hauraudessa. On suorastaan julmaa että mikään kirjoitus, missään muodossa, väittää ettei tällä maanpäällisellä elämällä ole välttämättä kovinkaan paljon merkitystä, vaan lopullinen palkinto ja merkitys saavutetaan vasta kuoleman jälkeen.

Vaikka kenen tahansa saarnaajan henkilökohtainen usko olisi kuinka vakaa, niin siitä täytyisi siirtyä varmuuden puolelle ennen kuin tuollaisia näkemyksiä tulisi ihmismassoille, saatika auktoriteetteja kumarteleville kasvaville lapsille tuputtaa.

Tämä elämä on omia iloja ja surujamme varten, omille ajatuksille ja näkemyksillemme. Sen ajan tuhlaaminen jonkun valmiiksi pureskellun ideologian kannattamiseen on surullista, oli sitten kyse itsemurhapommittajista, lähetyskäskyä ovelta ovelle levittelevistä saarnaajista tai ihmisistä jotka synninpeloissaan tukahduttavat luonnollisia, kauniita asioita, kuten omaa seksuaalisuuttaan.

Muistan nuoruudestani kohtauksen, jossa ala-asteella kyselin hyvin uskonnolliselta opettajaltani joitakin minua askarruttaneita kysymyksiä tähtitieteeseen ja Jumalaan liittyen, muistaakseni se koski avaruuden järjetöntä kokoa verrattaen maapallon pienuuteen ja sain tältä auktoriteettiasemassa olevalta taholta kehoituksen olla miettimättä tiettyjä asioita liikaa järjellä, usko on tärkeämpää. Lasittunein katsein hyväksyin kehoituksen, onnekseni vain hetkellisesti.

Uskonto opettaa meitä olemaan tyytyväisiä siihen, ettei jotain asiaa ymmärretä tarpeeksi hyvin. Tämä itsessään sotii kaikkea sitä uteliaisuutta vastaan joka on suuri osa inhimillisyyttämme.


 2. Vanhentuneet moraalikäsitykset VS. Ajan henki

Ajat muuttuvat jatkuvasti, kuten myös se mikä ihmisten mielestä on moraalisesti hyväksyttävää ja mikä ei. On täysin absurdia että kirkoissa ja moskeijoissa julistetaan noin 2000 vuotta vanhoja moraalikäsityksiä, joita jokaisen ihmisen olisi nykypäivänä hyvä noudattaa.

Homoseksuaalisuus, naispappeus, maan pyöreys, ihmisten seksuaalisuuden vapautuminen, lapsien oikeudet, fysiikan lait ja sukupuolten välinen tasa-arvo ovat tätä päivää. Näitä ei kyseisissä moraalioppaissa katsottu hyvällä tai ollenkaan. Kun taas esimerkiksi muslimien maailmassa mm. pedofiliaa, kostoa, väkivaltaa ja vääräuskoisten tappamista pidetään arvossa, mikä edustaa nykypäivän moraalikäsityksen mukaan täydellistä barbaarisuutta.

Näitä barbaarisia eleitä ei luonnollisestikaan suurin osa muslimeista (saatika kristityt omalla puolellaan) noudata, joka on mielestäni itseasiassa hyvinkin mielenkiintoista. Islamia ja Koraania voidaan tulkita tietystä kohtaa rauhan uskonnoksi, vaikka sen jälkimmäiset säkeet kumoavat aiemmin kirjoitetun ja ovat hyvinkin väkivaltaisia, etenkin vääräuskoisia kohtaan. Samalla tapaa on suorastaan häpeällistä että uutta testamenttia pidetään vanhan testamentin kanssa samojen kansien sisällä.

Yhteiskunta ei voi toimia tälläisten lakien ja moraalien varjossa, siksi niitä jatkuvasti pitää laimentaa, tulkita uudelleen ja käytännössä sivuuttaa ajan myöten kokonaan. Mielestäni on pöyristyttävää että kirkon jäsenillä on valta päättää mikä heidän pyhässä kirjassaan on oleellista ja mikä ei. Jos sama meno jatkuu, vuosien mittaan kyseinen kirja menettää kaiken painoarvonsa, eikä sieltä voi mumista enää kuin lyhyitä säkeitä lähimmäisen rakkaudesta, jonka arvon jokainen ihmiseksi itseään kutsuva ateistikin ymmärtää.

Tämän johdosta ymmärrän hyvin esimerkiksi Vatikaanin perinteistä menettelytapaa koittaa säilyttää tietynlainen kirjaimellisuus Raamatun tulkinnassa, joka toisaalta johtaa abortinvastaisuuksineen ja ehkäisykieltoineen siihen ilmiselvään päätelmään, miten typerä kyseinen usko nykypäivänä onkaan.


3. Mistä moraali ilman uskontoja?

Tämä on hyvin usein kuultu kysymys. Jos nyt otetaan ajatusleikki ettei Jumalaa ole koskaan ollutkaan olemassa, niin mistä ihmiskunta on yleensä löytänyt inspiraatiota ja valoa sitten kirjoittaa esimerkiksi niitä kauniita ajatuksia joita uudesta testamentista löytyy? Jos Jumalaa ei ole (vaihtoehto jonka jokainen voi kuvitella), niin uuden testamentin kirjoittajilla on ollut aikaansa nähden mieletön kapasiteetti ja halu luoda jotain hyvää maailmaan. En millään halua uskoa että se hyväntahtoisuus olisi tuon aikaisen maailman jäljiltä ainakaan surkastunut mihinkään.

Siksi koenkin että olemme sosiaalisesti lahjakkaita eläimiä, joille on älykkyyden ohella kehittynyt moraalikäsitykset ja empatia. Se tulee luonnostaan ja on aina ollut meissä. Uskonnolliset kirjoitukset ovat moraalisia, koska sen ajan ihmiset olivat moraalisia, mutta kuten ylemmässä kohdassa esitettyä, he olivat moraalisia vain hyvin vanhentuneella tapaa.

"Ateisteilla on potentiaalia olla täysin yhtä hyvä ihminen, mitä kaikista hurskain kristitty, mutta myös kyky (ja vapaus) nähdä yli rajojen, olla utelias ja nauttia elämästä sellaisenaan. Ikuisuuden ollessa poissuljettu vaihtoehto, ateisteille jokainen hetki ja kokemus tässä maanpäällisessä elämässä on tärkeä. Niitä hetkiä ei kannata käyttää millään tapaa jarrutellen, elleivät nämä tekosi joko vaaranna vakavasti oman elinikäsi pituutta tai vaihtoehtoisesti aiheuta mielipahaa muille." - Meikä.


4. Uskonnot ovat liian henkilökohtaisia ihmisille

Uskoon syvästi juurtunut henkilö muistuttaa vähän narsistiin sokeasti rakastunutta ihmistä joka mitenkään kyseenalaistamatta uskoo tämän jokaiseen sanaan ja jopa äityy tarvittaessa puolustamaan tätä verisesti. On vaarallista jos yksilö hakee moraalikäsityksiään valmiista opuksista ja noudattaa niitä kirjaimellisesti, koska hän voi joutua vaikeisiin tilanteisiin joissa täytyy tehdä ratkaisuja sen välillä mikä on oikein tai väärin - ja lopulta oikeuttaa itsestään väärältä tuntunut teko jonkun ylemmän aatteen moraalikäsityksen pohjalta.

Tämä heijastuu nykypäivänä abortin- ja eutanasianvastaisuutena, tieteellisen kehityksen vastustamisena (esim. kantasolututkimuksien osalta), homofobiana tai yleisen väkivaltaisuuden oikeutuksena. Nyky-yhteiskunnassa on useita vaikeita aiheita, joita pitäisi ehdottomasti käsitellä järkiperusteluin, vanhojen uskonnollisten moraalioppien sijaan.

On muutenkin vaarallista antaa ihmisille näin vahvaa asetta aiheuttaa kiistoja, riitoja, sotia. Usko on monissa niin vankkumattomana, että sen solvaaminen on kaikista ankarin loukkaus. Olen täysin varma että maailma olisi ilman uskontoja astetta rauhallisempi paikka elää, koska vastaavaa katalyyttia vihanpitoon on vaikea löytää.

Kyseessä on myös sananvapauden kannalta kiusallinen asia, on väärin että maailmassa on asioita jotka ovat rationaalisen ja suoran keskustelun yläpuolella. On väärin ettei jostain epäkohdista saa puhua vain sen takia, että ne ovat joillekin liian henkilökohtainen pala käsitellä. Kummaksun suuresti tanskalaisten pilapiirtäjien saamaa viharyöppyä ja miten koko maailma ei ole vakaasti tuomitsemassa kaikkea kiihkoilua jota kyseisiä teoksia kohtaan on esitetty. On lyhytnäköisyyttä väittää että pilapiirtäjät ja south parkit pilkkaisivat Muhammedia vittuillakseen kyseiselle uskonnolle, vaan he hurraavat sananvapauden puolesta ja yrittävät saada järjellisiä yksilöitä seisomaan ylpeästi sen takana.

- Koska se on tärkeää.


 5. Uskontojen säilymisen piiloagenda ja geografinen sitoutuminen

Yksi käsittämättömimmistä uskontoihin liittyvistä asioista on niiden eri uskontoihin sitoutumisten suora verrannollisuus siihen faktaan missäpäin maailmaa olet yleensä sattunut syntymään. Uskonto on kuitenkin hyvin vahva elämänkatsomus, tapa tarkastella elämää, filosofia, eikä näitä asioita saisi määrätä pelkästään syntyperän tai vanhempien mielipiteiden perusteella. Eikö nämä asiat pitäisi olla sellaisia jotka jokainen ihminen ympäri maapalloa saa itse havainnoida, arvioida ja päättää minkälaisia periaatetta haluaa elämänsä aikana seurata?

Ei, jopa länsimaisissa sivistysvaltioissa sinä synnyt ja olet esimerkiksi ev.lut.kristitty, onneksi olkoon! En tiedä merkitseekö se tässä tekopyhien tapauskovaisten valtiossa enää kenellekään mitään, mutta voin vannoa että monet kokevat tämän hyväksikäyttönä ja huijauksena. Kärjistäen tästä voisi luoda maailman jossa syntyessäsi sinulle on valittu valmiiksi aikuisena käyttämäsi pankki, vaimo, automerkki ja suosikkijoukkueesi jääkiekossa. Näistä tulisi sitten halutessaan erota täyttäessään 18 vuotta tai pysyt nordean asiakkaana, ajelet Toyotaa (ja Leenaa!) kannustaessasi viikonloppuisin Tampereen Ilvestä.

Lapsen kastaminen suoritetaan automaattisena perinteenä, mutta sen taustalla ei voi olla mitään muuta järkevää syytä kuin kirkon itsensä säilyttämiseen perustuvaa toimintaa ja tulevien kirkollisveron maksajien haalimista yhteiskuntaan. Raamatullinen tekosyy kasteeseen on säästää lapset helvetin kärsimyksiltä, jos sattuvat kuolemaan ennen kuin ehtivät pyytelemään syntejään(!) sanallisesti anteeksi. Tässäkin mielestäni hieman aliarvioidaan Jumalan moraalitajua.

Vanhemmat voisivat rakastaa ja arvostaa lapsiaan sen verran että antavat turvaa ja ohjeistusta, mutta älkää päättäkö heidän puolestaan asioista jotka eivät teille mitenkään kuulu.

3 kommenttia:

  1. Totta turiset. Jos uskontoja ei olisi keksitty, eihän se tietenkään tarkoittaisi sitä, etteikö USKOA olisi. Jokainen ihminen vaan ymmärtäisi uskoa omiin ajatuksiinsa, eikä toisten. Ajattelu omilla aivoilla on joskus ihan avartavaa (mä en kirjoita tätä nyt mitenkään loukkaustarkoituksessa). Kyseenalaistaminen on mun mielestä ihan hyvä asia.

    Toisaalta, sä toit tässä nyt oman mielipiteesi julki, mikä aivopesee meidät lukijat nyt sun ajattelumalliin (näin kärjistetysti), eli eikö tätä vois nyt verrata uskon(non)tuputtamiseen!?

    Siispä kaikkein parhaiten tää mun teoriani itseajattelusta toimis, jos kaikki vaan tajuais pitää turpansa kiinni. Mutta nyt se on myöhäistä. Kaikkeen on jo yritetty vaikuttaa. Nyt vaihtoehtona on vain valikoida.

    Maailma on niin täynnä erilaisia ihmisiä, että ikinä ei uskonnoista (tai mistään muustakaan) päästä yhteisymmärrykseen, vaikutti siihen sitten älykkyys, kulttuuri, sijainti, kasvatus, tiede, psykologia, vaistot... Tai Media!

    Sori tää liipalaapa, otin pari olutta :D

    VastaaPoista
  2. Minulla ei ole minkäänlaista intressiä nähdä täysin ateistista maailmaa, saatika että minua kiinnostaisi mihin naapurini sattuu uskomaan.

    Se että ihmisiä systemaattisesti ohjaillaan ja pelotellaan häiritsee kovastikin.

    Näissä asioissa pitää punnita kuinka paljon yksilötasolla saatu hengellinen lohdutus painaa vaakakupissa verrattuna siihen kärsimykseen, epätasa-arvoon, sotiin ja resurssien tuhlaamiseen mitä uskonnoista ihmiskunnalle jää käteen.

    Kyse ei ole toisten manipuloinnista omien ajatusmallien mukaiseen toimintaan, kyseessä on pyyntö järjettömyyden lopettamiseksi.

    VastaaPoista
  3. Ihanne olisi se, että kaikki jollain tapaa keskustelisivat itsensä kanssa. Pyrkisivät löytämään oman jumalansa, eivätkä sokeasti ottaisi vastaan jonkun saarnaajan omaa.

    Muuta minä en pyydä maailmalta.

    Taisit mainita samansuuntaista tässä niin pisti silmään!


    Ihminen on tehnyt jumalasta liian suuren palan purtavakseen. Parhaimmillaan jumala ja usko on lämmin kuppi kahvia kylmänä talviaamuna.

    VastaaPoista